"Yksinkertainen kaunis" (001.)

1976-77 ajatuksemme pyörivät hurjan paljon bändiasioissa, haaveilimme olevamme lavalla rockbändin kera ja piirsimme kilpaa muistaakseni siihen liittyviä kuvia. Ainakin itse tein sellaisia useita ja ne ovat kaikki täällä nähtävissä nyt. Tässäkin kuvassa olen kuvannut 3 ystävääni - minä itse sain kai sähköiskun mikistä ja taidan puklata sen johdosta ilmeisesti? Tämä on virallinen ensimmäinen tekemäni kappale, mutta 2 edeltävää aihiota tein soivaan muotoon vasta 2025. Niiden paperit ovat nähtävissä kappaleissa 439. ja 440. Papereista näkee, että olen yrittänyt kirjoittaa kitaran kielet ja nauhat samaan tapaan ihan luonnostaan, kuin oikeassa tabulatuurikirjoituksessakin tehtiin. Mitään en tiennyt musiikista, soinnuista, säveltämisestä, nuoteista, ja hyvin muistan, kuinka avuton olo minulla oli, kun yritin ymmärtää, miten musiikkia sävelletään ja myös merkataan ylös omia kappaleita.

["Simple Beautiful": In 1976–77, our thoughts revolved heavily around band-related matters; we dreamed of being on stage with a rock band and, if I recall correctly, competed to see who could draw the most pictures on that theme. I, for one, created several such drawings, and they can all be viewed here now. In this particular image, I’ve depicted three of my friends—as for me, it seems I’ve received an electric shock from the microphone, which apparently has me retching! This is the first piece I ever officially completed, though I only brought two earlier drafts to a playable state in 2025. The papers for those can be seen under entries 439. and 440. You can tell from the documents that I intuitively attempted to represent guitar strings and frets in much the same way as is done in actual tablature notation. I knew absolutely nothing about music, chords, composition, or musical notation, and I clearly remember feeling completely helpless as I tried to figure out how music is composed - and how one might go about writing down one’s own songs.]

"Hippla GT 850cc WC" (002.)

70-luvulla minulla oli eräs luokkatoveri, joka muistini mukaan hoki usein tuollaista fraasia (Hippla GT 850 kuutioinen WC), josta olen kappaleen nimen ottanut talteen.

[Back in the 70s, I had a classmate who, if I recall correctly, often repeated a phrase like that ("Hippla GT 850 cc, WC" [WC = water-closet, or toilet]), from which I’ve taken the title for this track.]

"Enkeli-Farssi" (003.)

Tämä kuva on itse asiassa suora näkymä huoneeseeni Punkaharjun 'Valkoisessa talossa' (joka nyt taitaa olla keltainen) (1976?), aseman vieressä. Jopa seinällä olevat styrox-levyt karttoineen ja kaukoputkineen ovat todellisia asioita. Kappale itsessään on hieman nolo asia minun tuotannossani, koska lauluosuuden lauloin nauhalle ihan improvisoidusti ja sanat ovat myös sen mukaiset. Kaverit soittivat, minä lauloin.

["An Angel Farce": This picture is, in fact, a direct view into my room in the 'White House' in Punkaharju (which I believe is yellow now) (1976?), located next to the station. Even the Styrofoam boards on the wall - complete with maps and telescopes - are the real deal. The track itself is a bit of an embarrassment in my body of work, as the vocal part was recorded entirely improvised, and the lyrics reflect that. My friends played, and I sang.]

"E-duuri Boogie" (004.)

Unohdin, että ennen Singular Bandiä, mietimme kovasti porukalla, mikä bändimme nimeksi voisi tulla; pidimme jopa äänestyksen asiasta ja voittajaksi selvisi "The Rate of the Light". Tämän biisin kuvassa lienee se kokoonpano piirtämänäni: vasemmalta Kimmo Mäkelä, minä ja rumpalina Seppo Räsänen. Soittimet ovat sen ajan mukaiset, mitä omistin: Kimmolla joko paska, jonkun omatekemä lankku, (minun kitarani), josta puuttui kirkkain e-kieli, tuskin vielä Framus-kitarani, joka sekin oli punainen, minulla selässäni Landolan huono kitara ja rumpali-Sepe istuu rikkinäisten Szpaderski -rumpujen takana, jonka tomin pidike oli hajalla, pellin rumpali takoi koulussa kuparilevystä, jne. Eli täysin autenttinen kuva! Itse kappale voi ollakin tuolta ajalta, perusrokkia, jota nauhoittelin ja yritin vuosien varrella saada järkevään asuun useitakin kertoja. Tämä versioni jäi henkiin. Onhan minulla tuolla akustisella kitaralla kasetille nauhoitettuja versioita hyvinkin runsaasti tallella, tietenkin. 1983 sain aika kehnon 4-raitakelanauhurin hankittua ja tein sillä ekoja moniäänisiä nauhoituksiani ja kokeilujani.

["E Major Boogie": I forgot that before Singular Band, we spent a lot of time as a group brainstorming a name for our band; we even held a vote, and "The Rate of the Light" emerged as the winner. The image accompanying this song likely depicts that lineup, drawn by me: from left to right, Kimmo Mäkelä, myself, and Seppo Räsänen on drums. The instruments are the ones I owned at the time: Kimmo is playing a piece of junk, a homemade "plank" guitar, which was missing its high E-string (it probably wasn't my Framus guitar yet, though that one was also red). I have a poor-quality Landola guitar slung over my back, and the drummer is sitting behind a broken Szpaderski drum kit; the tom-tom mount was busted, the cymbal was something he’d hammered out of a copper sheet at school, and so on. In short, a completely authentic picture! The song itself might actually date back to that era, it’s basic rock music that I recorded and tried to refine into a proper form several times over the years. This particular version is the one that survived. Naturally, I still have plenty of versions recorded on cassette tape using that acoustic guitar. In 1983, I managed to acquire a rather mediocre 4-track reel-to-reel tape recorder, which I used to create my first multi-track recordings and experiments.]

"Nimetön / Paras ystävä" (008.)

Tämän kappaleen nimi, (jonka teeman huomasin vasta joitakin vuosia sitten muistuttavan Peppi Pitkätossun musiikkia) tulee siitä, että meille tuli riitaa parhaan kaverini kanssa, ja mykkäkoulu taisi jatkua jonkin aikaa. Minulla taisi siihen aikaan olla tapana alkaa piirtämään ('Sattuma-piiroksia'), edes jotakin, ja noista kuvista voi huomata, kuinka niiden luonne vähän kerrassaan muuttui realistisemmaksi, kun riita alkoi laantua... Minusta aika mielenkiintoinen huomio.

["Nameless / Best Friend": The title of this piece (the theme of which I only realized a few years ago resembles the music from "Pippi Longstocking"), stems from a falling-out I had with my best friend, which led to a period of the "silent treatment." Back then, I had a habit of starting to draw (what I called "chance drawings") just to put something down on paper. Looking at those images, you can see how their character gradually shifted toward something more realistic as the conflict began to subside... I find that a rather interesting observation.]

"Musiikin alkeet" (009.)

Tämän kuvan piirsin sairaalassa, nielurisaleikkauksen jälkeen, 1979. Oli tylsää ja ikävöin omaa musiikkihuonettani 'Valkoisessa talossa' Punkaharjulla. (Toinen kuva esiintyi jo edellä!) Teksti kertoo rehellisesti, millaista oli soittamisen alkutaipaleeni, paskoja laitteita, jne.

["Fundamentals of Music": I drew this picture in the hospital, after a tonsillectomy, in 1979. I was bored and missed my own music room in the 'White House' in Punkaharju. (Another picture already appeared earlier!) The text describes, honestly, what my early days of playing music were like — shitty gear, and so on.]

"Fobia" (010.)

Kappaleen nimenä oli alkujaan "Roomalaisten kauhu", eli Jeesus-juttu. Myöhemmin muutin tekstin kertomaan kuvitteellisesta ekasta keikastamme, ja teksti on omalta kantiltani ihan paikkansa pitävä.

["Phobia": The song was originally titled "The Terror of the Romans", a Jesus-themed piece. Later, I changed the lyrics to be about our first-ever (fictional) gig, and from my perspective, the text is actually quite accurate.]

"Lady & Miss" (014.)

Talo kuvaa Punkaharjulla olevaa - ainakin silloin oli (1976-77) - Tynkkysen taloa. Kappale itsessään syntyi, kun kävelin kotiini ystäväni luota talvisessa pimeydessä. Olen aina ollut varuillani karhujen takia, ja kuljetin mukanani usein saksalaista pistintä ja katsellessani tähtiä taivaalla, en pelännyt enää mitään. Kappale syntyi silloin kotimatkalla, ajattelin sanoja ja voi olla, että musiikkiakin jotenkin, ja muistelen, että kappale valmistui sitten aika helposti. Englannin kielisenä tosin, siitä tuo nimi sille jäi.

["Lady & Miss": The song depicts the Tynkkynen house in Punkaharju - or at least it was there back then (1976–77). The piece itself came into being while I was walking home from a friend’s place in the winter darkness. I’ve always been on my guard because of bears, so I often carried a German bayonet with me; but as I gazed up at the stars in the sky, I no longer feared a thing. The song took shape right then on the walk home; I was thinking of the lyrics, and perhaps the music too, in some way, and as I recall, it came together quite easily. It was originally in English, which is how it got its name.]

"Komeesti Boogieta" (015.)

Jälleen teksti kertoo bändihaaveistani, kuinka saisin musiikkilleni ihmisten hyväksynnän ja ymmärryksen. Teksti toimii suomeksi vähän tökerösti ja olen yrittänyt saada siitä edes siedettävän version talteen. Usein piirsin samat (varhaiset) musiikki-ystäväni noihin kuviini (Raimo Sairanen, Kimmo Mäkelä, Seppo Räsänen, Juha ja Sami van Ingen, Urpo Turtiainen, Timo Lähteenmäki, jopa Pekka Nikulainen, Harri Kettunen ja Kokon Uttokin näyttää olevan yhdessä kuvassa silinterihattu päässään, ym.). Tosin arvelen, että kaikista ei kuitenkaan edes tullut soittajia. Mutta emmehän silloin sitä voineet tietää.

["Style-in of Boogie": Once again, the text touches upon my dreams of being in a band, of how I might gain acceptance and understanding for my music from others. The text feels a bit clumsy in Finnish, and I have tried to salvage at least a tolerable version of it. I often included those same (early) musical friends of mine in these drawings: Raimo Sairanen, Kimmo Mäkelä, Seppo Räsänen, Juha and Sami van Ingen, Urpo Turtiainen, Timo Lähteenmäki, even Pekka Nikulainen and Harri Kettunen; and in one picture, even Utto Kokko appears, wearing a top hat, and so on. Mind you, I suspect that not all of them actually ended up becoming musicians, but - of course - we couldn't have known that back then.]

"Tehtiin biisi" (016.)

Tämän kappaleen teimme jammaillessamme, yhdessä Juha van Ingenin kanssa. Olen sen kai säveltänyt tähän asuun omin nokkineni, mutta hänet muistelen tämän yhteyteen. Kitaroilla molemmat vain soitimme tätä.

["We made a Song!": We created this track while jamming together with Juha van Ingen. I suppose I composed it into its current form on my own, but I associate him with it. We both just played guitars on it.]

"Älä mua jätä!" (017.)

Olen aina halunnut toteuttaa musiikkiani voimakkaiden tunteiden tulkkina ja tämä lienee ekoja sellaisia tekeleitäni. Rakenne oli jo silloin hieman erikoinen, mutta usein annan aivoituksieni jäädä elämään, alkuperäisessa asussaan. Liitin tähän aiheeseen löyhästi liittyvän piirrokseni, ehkä 80-luvulta. Tiedän piirroksen idean olevan rajun liikkeen (kolarin) tallentaminen paperille piirrokseni avulla.

["Don't Leave me!": I have always wanted to express my music as an interpretation of powerful emotions, and this is likely one of my first such creations. The structure was somewhat unusual even back then, but I often let my spontaneous ideas remain as they are, in their original form. I have included a drawing of mine that is loosely related to this theme, dating perhaps from the 1980s. The concept behind the drawing is to capture a moment of intense motion - a collision - on paper.]

"Eloisa?" (021.)

Tämä kappale syntyi - ehkä jopa unessa - herätessäni, ja se oli muistaakseni valmis heti..? Niin muistelen. Tekivät remonttia Punkaharjun asemalla 1978 ja maalari oli erään bändin rumpali ja tuleva ammattikoulukaverini 'Jälä'. No, biisihän kertoo, kuinka ihminen pilaa kaiken Maassa, vaikka ei minulla oikeasti kuulentoja vastaan ole koskaan mitään ollut, mutta alkuperäisessä tekstissäni taisin vähän siihen suuntaan runoilla. Tekstiä olen muuttanut hieman, koska se oli vielä huonompaa silloin alkujaan. Siksi avaruusaiheinen piirrokseni.

["Lively?": This song came into being - perhaps even in a dream—upon waking, and if I recall correctly, it was finished right away...? That’s how I remember it. Renovations were underway at the Punkaharju station in 1978; one of the painters was the drummer for a certain band, a guy named 'Jälä', who would later become a classmate of mine at vocational school. Well, the song is about how humans ruin everything on Earth, though, in truth, I’ve never actually had anything against space flights; it’s just that my original lyrics leaned a bit in that direction. I’ve tweaked the text slightly, as it was even worse back when it was first written. That’s the reason for my space-themed drawing.]

"Huviniemi" (022.)

Jälleen bändiaiheisia piirroksiani. Teksti muuten on täysin totuudenmukainen, ihan 100%. Bändi toisessa kuvassa on olevinaan Status Quo, joka on aina ollut oma suuri suosikkini. Elämäni toinen itse ostamani levykin (1974) oli Status Quon "Quo". Ja siltäkin levyltä bändimme Singular Band soitti 3 kappaletta covereina. Kaikkiaan soitimme 9 Status Quo -coveria.

["Huviniemi": More of my band-themed drawings. By the way, the text is completely truthful, 100% accurate. The band in the second picture is meant to be Status Quo, who have always been a huge favorite of mine. In fact, the second record I ever bought for myself (back in 1974) was Status Quo’s "Quo". My band, Singular Band, even played three tracks from that very album as covers. In total, we performed nine Status Quo covers.]

"Ikuinen unelma" (035.)

Rakensin paskalaudoista ja muovikelmusta 'Observarovion' pihallemme, oli tarkoitus tarkkailla kaukoputkellani tähtiä. Aika vaisuksi se taisi jäädä, keitin kerran samovaarilla siellä teetä - ainakin. Mutta muuten se oli tärkeä rakennelma ja biisikin kertoo niistä ajoista. Muitakin piirroksia on olemassa tuosta häkkyrästä. Osan sanoista improvisoi Petri Manninen, n. 1980. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että hänen tekstiään laulan ohessa. Eka piirros on oikea oljyvärimaalaukseni, ihan paprulle vain. Toisen piirsin, kun Punkaharjulla laitoin nauhoituksen päälle, ja annoin joidenkin lasten rauhassa improvisoida ja luoda omaa avaruusaiheista kuunnelmaansa (Mars-planeetalla). Itse olin toisessa huoneessa ja piirsin muutaman kuvan sitä mukaa, kuin heidän mielenkiintoinen tarinansa eteni. Kuunnelmassa oli timanttivuori, naruköysi ja pyssy siihen, ym. Hieno tarina!

["Eternal Dream": I built an 'Observatorio' in our yard out of scrap wood and plastic sheeting; the idea was to observe the stars with my telescope. It didn't really amount to much - I think the only thing I ever did there was boil some tea in a samovar. Still, it was a significant structure, and there’s even a song about those days. There are other drawings of that contraption, too. Petri Manninen improvised some of the lyrics around 1980. He had no- objection to me singing his text. The first drawing is an actual oil painting of mine, done on paper, though. I drew the second one while I had a recorder running in Punkaharju, letting some children freely improvise and create their own space-themed audio drama (set on the planet Mars). I was in another room, sketching a few pictures as their fascinating story unfolded. The audio drama featured a diamond mountain, a rope, a gun to go with it, and so on. A wonderful story!]

"Rauhan Laulu" (041.)

Tulin kai viimeiselle lomalleni Intistä ja tein kappaleen niitä aikoja. Version huuliharppu on hieman alavireinen minun korvaani. Piirros 1 on peräisin ystäväni Jukka-Pekka Piepposen ohjelmoimasta Atarille tarkoitetun pelin aihiosta. Hän ohjelmoi ja minä piirsin kuvia. Kuvassa suomalaisia sotilaita korsussa. Kuvan 2 olen ehkä piirtänyt n. 1972, 12-vuotiaana. Siinä on Hitlerin lapsiarmeijan sotilaita. Kuva 3 on Atarilla piirretty joulukortti, tein niitä muutamia ja lähetinkin niitä eteenpäin. Piirros 4 on kai edelleen vuoden 1972 satoa, luulisin. Se on eräänlaisen 'piirrostaistelun' lopputulos.

["Song of Peace": I believe I wrote this song around the time I was returning from my final leave during military service. To my ears, the harmonica in this version sounds a bit flat. Drawing 1 comes from a prototype for an Atari game programmed by my friend Jukka-Pekka Piepponen; he handled the programming, and I created the visuals. It depicts Finnish soldiers in a dugout. I likely drew Image 2 around 1972, when I was 12 years old; it shows soldiers from Hitler’s 'child army'. Image 3 is a Christmas card created on an Atari - I made a few of these and sent them out. Drawing 4 also dates from around 1972, I suspect. It is the result of a sort of 'drawing battle'.]

"Humanoidi" (087.)

Kappale on alkujaan sävelletty 1984, mutta tein siihen paljon muutoksia 2014. Varsinkin tekstiä muokkasin paljon. Piirroksissa näkyy taas rakkauteni avaruusasioihin. 2 viimeistä ovat huumoriani. Piirros 3 näyttää, kuinka tarkkailemme yötaivasta 'Observaroviosta' ystäväni kotipihalla. Sillä välin humanoidi on käynyt katsomassa, mitä touhuamme, emmekä itse tiedä mitään siitä. Piirros 4:ssä metsuri taisi törmätä UFO:n.

["Humanoid": The piece was originally composed in 1984, but I made many changes to it in 2014, the lyrics, in particular, were heavily revised. The drawings once again reflect my love for all things space-related; the last two showcase my sense of humor. Drawing 3 shows us observing the night sky from the "Observatorio" in my friend’s backyard. Meanwhile, a humanoid has dropped by to see what we’re up to, completely unbeknownst to us. In drawing 4, it looks like a lumberjack has run into a UFO.]

Air no. 2, e (098.)

Tämä kappale on aina ollut minulle hyvin rakas työ. Piirros 2 on minulle ensimmäinen piirokseen siirtämäni, musiikista syntynyt tuntemus, olisiko se jopa Bachin mainitsemaa affektioppia? Siinä on pari luostarin munkkia. 2 muuta piirrosta ovat Atari STe:llä piirtämiäni 'munkkeja', olen siten ne nimennyt.

[This piece has always been a work very dear to me. 'Drawing 2' represents the first time I translated a feeling-born from music into a drawing; could this perhaps be an example of the 'doctrine of the affections' ("Affektenlehre") mentioned by Bach? It features a couple of monks from a monastery. The other two drawings are 'monks' that I created on an Atari STe, that is how I have named them.]

"Shotdown" (173.)

"Shotdown" -nimi biisilleni tulee Hawkwind -yhtyeen kappaleesta "Shotdown in Flames". Piirros taas liittyy siihen, että muistaakseni tulin kai koulusta kotiin (1976?), ja olin ostanut uuden tushipakkauksen. Piirsin saman tien ison määrän piirroksia niillä sellaisenaan, ja tämä on yksi niistä nopeista töistäni. Kone lienee Halifax (en koskaan piirtänyt mallista, vaan aina päästä). Olen aina tykännyt piirtää nopeasti ja saada liikkeen tallennettua paperille mahdollisimman elävänä.

[The name "Shotdown" for my song comes from the Hawkwind track "Shotdown in Flames." As for the drawing, if I recall correctly, I had just come home from school (back in 1976, perhaps?) and had bought a new set of felt-tip pens. I immediately set to work, producing a large number of drawings with them, and this is one of those quick pieces. The aircraft is likely a Halifax (I never drew from a model; I always drew from my imagination). I have always enjoyed drawing quickly, aiming to capture movement on paper as vividly as possible.]

"Kylmä kivi" (178.)

Minulla on jotenkin sellainen käsitys, että olen ajatellut äitiäni aika paljon tehdessäni tähän sanoja 2003. Musiikin aihio on syntsaimprovisaationa syntynyt jo 1998. Äitini kuoli 2004, eli yhteys sanojen ja hänen välillään on aika looginen. Kuva taas liittyy piirtämiini huumorijuttuihin, aikoinaan Hymy-lehdessä oli Puutaheinää -osuus - nämä edustavat samaa linjaa. Vitsipiiroksiani on olemassa 47 kpl.

["Cold Stone": I have a feeling that I was thinking about my mother quite a bit when I wrote the lyrics for this in 2003. The musical seed for the piece originated as a synthesizer improvisation back in 1998. My mother passed away in 2004, so the connection between the lyrics and her is quite logical. As for the image, it relates to the humorous drawings I used to create, back in the day, the magazine "Hymy" featured a section called "Puuta-heinää" ("Nonsense/Tall Tales"), and these drawings follow that same style. There are 47 of these humorous cartoons in total.]

"Kysyit Jeesuksesta..." (200.)

Tyttäreni kysyi joskus, ehkä kouluasioihin liittyen, Jessuksesta... No, minä olen ateisti, joten en pysty vääntäytymään mihinkään sovinnaiseen rooliin, varsinkaan tässä asiassa. Biisi kertoo niistä ajatuksista, joita itse pyörittelen päässäni, uskontoon liittyen. Piirros taas on vitsi, muistaakseni ammattikouluajoiltani sähkölinjalta, "Ensimmäinen ristikytkentä".

["You asked about Jesus...": My daughter once asked about Jesus, perhaps in connection with something at school... Well, I’m an atheist, so I can’t really force myself into any conventional role, especially not when it comes to this. The song explores the thoughts I personally grapple with regarding religion. The drawing, on the other hand, is a joke, dating back, if I recall correctly, to my time in the electrical line at vocational school, titled "The First Cross-Connection."]

"Tölli" (210.)

Kappaleeni nimi on "Tölli", ja sävelsin itse kappaleen, kun olin lukenut Maikki Järnefeltin (tai hänen matkoistaan tännekin päin kertovan) kirjan. Koin voimakkaana tekstin ilmapiirin. Näitä 'tölli' -piirroksia minulla on useampia ja pidän niiden piirtämisestä - nopeasti ja kokonaisuus hahmottaen.

["The Cottage": The title of my piece is "Tölli" [The Shack/Cottage], and I composed the music myself after reading a book by Maikki Järnefelt (or one that recounts her travels, including to this region). The atmosphere of the text made a strong impression on me. I have several of these "shack" drawings; I enjoy creating them—working quickly and capturing the scene as a whole.]

"Innovaatio" (213.)

Biisistä oli alkujaan olemassa vain alkuosa, mutta jossain vaiheessa olen sen valmiiksi asti säveltänyt. Itse pidän kappaleesta kovasti. Ai niin: se kertoo ystäväni Urpo Turtiaisen minulle 2003 (kun aloittelin uudelleen tätä bändihommaa) lainaamista soittimistaan; kitara, joka oli vuosia ollut unohdettuna saranissa, tai jossain pahassa paikassa (matala e-kieli ei ollut oikein kunnossa, ehkä kaulakin hieman kiero). Ja rummut - kiitos niistä, Urpo, sinne jonnekin... Mutta hän antoi minulle mahdollisuuden vielä uudelleen päästä tähän bänditouhuun mukaan. Olen siitä erittäin kiitollinen, ja huomaan ajattelevani häntä aika usein, olemmehan samanikäisiä, koulukavereita. Yhteen aikaan hän tuli säännöllisesti aika kaukaa linja-autolla meille Punkaharjun asemalle soittelemaan. Kitara oli hänen soittimensa. Ja Urpo oli opetellut jonkin verran lukemaan nuotteja, kun minulla niistä ei ollut vielä mitään käsitystä. Piirros on vain yksi monista, näyttää olevan tyttö-basisti bändillä.

["Innovation": Initially, only the first part of the song existed, but at some point, I composed the rest of it. I personally like the track a lot. Oh, and by the way: it’s about some instruments that my friend Urpo Turtiainen lent me back in 2003 (when I was getting back into this band stuff). One was a guitar that had been left forgotten in a shed, or some other unfortunate spot—for years (the low E string wasn't quite right, and the neck might have been slightly warped). And the drums - thanks for those, Urpo, wherever you are... He gave me the chance to get involved in the band scene once again. I am very grateful for that, and I find myself thinking of him quite often; we’re the same age and were schoolmates. For a while, he used to travel regularly by bus, from quite a distance, to our place at the Pinkaharju station so we could play together. The guitar was his instrument. Urpo had even learned to read sheet music to some extent, back when I didn't have a clue about it. The drawing is just one of many; it looks like the band has a female bassist.]

"Omituista" (219.)

Kappele on aina ollut omakuva minusta itsestäni. Kuvat liittyvät siis vain 'erikoisuuden', 'omituisuuden', käsitteeseen. Ekan piiroksen nimi on "Korvat koon mukaan". Toinen piirros on omakuvani peilin kautta. Olen siinä joko saanut, tai odotan innolla sen saapumista, 20-osaista musiikin kirjasarjaa, "The New Grove's Dictionary of Music and Musicians". Muuten... biisissä kuuluu ainoa isäni vanhalla harmonikalla soittamani pikku-melodiasoolo. Enhän osaa harmonikkaa soittaa - se saa kitaristi/pianistin aivot sekaisin.

["Peculiar": The piece has always been a self-portrait. The images, therefore, relate solely to the concept of 'peculiarity' or 'strangeness'. The title of the first drawing is "Ears According to Size." The second drawing is a self-portrait seen through a mirror. In it, I have either just received - or am eagerly awaiting the arrival of - a 20-volume music encyclopedia set, "The New Grove's Dictionary of Music and Musicians". By the way... the song features a short melodic solo played by me with my father's an old accordion. I don't actually know how to play the accordion - it completely confuses a guitarist/pianist's brain!]

"Meidän vehkeet" (229.)

2003 aloimme soitella bändimusiikkia siskonpoikani ja hänen ystäviensä kera. Minulla oli pelko, että naapurimme hermostuvat siihen meteliin ja sävelsin siksi tämän kappaleen. Mutta naapurin 'setäpä' sanoi vain, että antaa palaa vaan, tai jotain sellaista. Joten oli hyvät naapurit, ainakin meillä. Hain myös siihen aikaan jopa apurahaa musiikkitouhuihimme, mutta turha toive... Kuvissa taas bändipiirros, basisti (joka on toisessakin kappaleessa), ja rumpali-piirros. Siis bändimme jokaiseen soittajaan viittaava kuva. 2 viimeistä ovat PC-piirroksia.

["Our Gear": In 2003, I started playing band music with my nephew and his friends. I was worried that our neighbors would get annoyed by the noise, so I composed this song. But the neighbor, a 'gentleman' living next door, just said to go right ahead, or something to that effect. So, we had good neighbors, at least where we lived. Back then, I even applied for a grant for our musical endeavors, but it was a vain hope... The images include a drawing of the band, a bassist (who also appears in another song), and a drummer. Essentially an illustration representing each member of our band. The last two are digital drawings (created on a PC).]

"Bass Jam no. 1" (243.)

Kuva esiintyy toisenkin kappaleen liitteenä ja on PC-piirrokseni. Tämä nauhoitus on muuten tehty Fostexin 4-raitakasettinauhurilla. Katsoin juuri: sivustollani lienee yhä noin 30 kpl 4-raitakasettidekillä nauhoitettuja sävellyksiäni, tai ainakin jokin versio sävellyksestä.

[The image also appears as an attachment to another track and is a drawing I made on a PC. Incidentally, this recording was made using a Fostex 4-track cassette recorder. I just checked: there are likely still around 30 of my compositions on my website that were recorded on a 4-track cassette deck—or at least some version of each composition.]

"Niin kaukana..." (246.)

Kappale on aina ollut oma suosikkini, mutta ehkä en osaa sitä toteuttaa niin, että se olisi todella onnistunut kuultava. Piirros liittyy tähän vain löyhän tekstiyhteyden kautta. Piirros on hyvin vanha, kai 70-luvulta. Siinä brittien Ark Royal -lentotukialus uppoaa.

["So far away...": This piece has always been a personal favorite of mine, though perhaps I haven’t managed to execute it in a way that makes it truly successful to listen to. The drawing relates to it only through a loose textual connection. The drawing is quite old, from the 70s, I believe, and depicts the sinking of the British aircraft carrier "Ark Royal".]

"Uros" (247.)



Tämä kappale on minun huumoriani, eikä se taida aueta kaikille. Mutta minusta se on ok sävellys. Liitin siihen ison kasan noita vitsi-piirroksiani, ihan muuten vain, koska on huumoribiisi. Sävelsin tämän Piispanmäen koulun vahtimestarina ollessani 2004, koska iltaisin oli hyvin hiljaista ja tylsääkin, taisi olla siis koulujen loma-aika. Rehtori Turtiainen tiesi, että sävelsin ja soitin tappaakseni aikaa ja kiitin häntä omien biisieni CD:llä, kun sopimukseni loppui. Sävelsin siellä 3 kappaletta, tämän, "Aamuyön" ja kappaleen "Proge Jam (Aikataulu)". Ja äitini kuoli täällä työskennellessäni. Rehtori antoi minulle 20 €, että ostaisin hänelle kukkia, tai seppeleen. Taisin olla niin rahaton silloin...

["Male"): This track reflects my sense of humor, and it might not resonate with everyone. Still, I think it’s a decent composition. I’ve included a whole bunch of my cartoon gags, just for the fun of it, since it’s a humorous song. I composed this back in 2004 while working as a caretaker at Piispanmäki School; the evenings were very quiet, even a bit dull, so it must have been during the school holidays. The principal, Mr. Turtiainen, knew that I composed and played music to pass the time, so when my contract ended, I thanked him by giving him a CD of my own songs. I composed three tracks there: this one, "Aamuyö" (Early Morning), and a piece called "Proge Jam (Aikataulu)" (Prog Jam - Schedule). Also, my mother passed away while I was working there. The principal gave me 20 euros to buy flowers - or perhaps a wreath - for her. I suppose I was completely broke at the time...]

"Jospa vain..." (249.)

Kappale syntyi soundien etsimisen yhteydessä vahvarista, sanat ehkä vähän myöhemmin, en muista enää. Eka vahvarini taisi pian sipata näihin aikoihin. Kuva löytyi hoitoalan paprujeni joukosta, monisteen reunasta. Senhän jätin kesken, sen koulun...

["If only...": The song came about while I was searching for sounds on my guitar amplifier; the lyrics perhaps a bit later, I don’t really recall anymore. My first amp probably gave up the ghost around that time. I found the drawing among my papers from my healthcare studies, in the margin of a copy paper. I never finished that, you know, that schooling...]

"...Luovutan aina ajoissa!" (253.)

Tosi tarina tässäkin. Menetin yöuneni jonkin riidan takia ja tein samana yönä tämän kappaleen sen johdosta. Kuvassa on ehkä ihminen ("Duke 1"), jonka luonne voisi kuvata aihetta: luovuttaa aina, ennen kuin...

["I always give up in time...": A true story here, too. I lost a night’s sleep over an argument, and that same night, I wrote this song as a result. The image features a person - let’s call him "Duke 1" - whose character might illustrate the theme: always giving up before...]

"Pian myos minä..!" (262.)

Lauloin ja soitin tämän kappaleen Talvisalon pienille oppilaille ja heidän opettajilleen ja avustajilleen - olisiko ollut 2013? Ja toisenkin, "Nostalgia (Maria)", kitaralla ja pianolla säestin. Aika surullinen aiheeltaan tämä varmaankin on, mutta toinen... hmm... no, onhan siinäkin pelottavia vertauksia... Ei mahda mitään. Piirros liittyy taas niihin vitseihini. Muuten - tässä nauhoitetussa versiossa käytän lasteni omia, voisi kai sanoa, 'lelu'-soittimia, kehärumpu ja tikkarirumpu, metallofoni (xylofoni) soi ainakin soolossa ja loppuosassa, altto- ja sopraanonokkahuiluja myös, 12-kielinen kitara kuuluu hiukan mukana, piano tietysti, 1 lauluni, ja ihan loppusoinnussa on rumpujen virveli sutien kera. Ainakin nuo siellä ovat.

["Soon, me too..!": I sang and played this song for the young pupils at Talvisalo-school, along with their teachers and assistants, back in 2013, I believe? I also performed another one, "Nostalgia (Maria)", accompanying myself on guitar and piano. The subject matter is likely quite sad, and as for the other one... hmm... well, it does contain some rather unsettling metaphors... but so be it. The drawing, once again, relates to my jokes. By the way, in this recorded version, I make use of my children’s own instruments, 'toy' instruments, you might call them: a frame drum, a lollipop drum, and a metallophone (xylophone), which features in the solo and the latter part of the track. There are also alto and soprano recorders, a 12-string guitar in the mix, the piano, of course, my vocals, and - in the very final chord - a snare drum played with brushes. At the very least, those are the elements present.]

"Ruusu" (268.)

Kappale on yksi omista suosikeistani. Piirros taas ("Mummu") on sellainen ohimenevä, nopea sutaisu (PC-piirros?), joka kuitenkin elää..! Nimi + kuva yhdessä ovat huumoria.

["A Rose (An Old woman)": This piece is one of my personal favorites. The drawing itself ("An old woman (Mummu")) is a quick, fleeting sketch (a digital drawing, perhaps?), yet it’s full of life! The combination of the name and the image creates a humorous effect.]

"Musta Neilikka" (269.)

Ehkä biisissä on jotain, miksi olen liittänyt tämän kuvan kappaleeseen... Piirroksen nimi on "Duke 2".

["Black Carnation": Perhaps there is something in the song that led me to associate this image with it... The title of the drawing is "Duke 2".]

"Tähdenlento" (272.)

Muistelen, että sävelsin tätä jotenkin... ongelmallisella feelingillä. Mutta tähdistä ja avaruudesta saan aina innoitusta, aina, ja kappale siis valmistui kuitenkin. Kuvat liittyvät tähdenlentoon siis vain lähinnä realismitasolla ("Meteorisade" I ja II). Tosin aika murikoitahan nuo piirroksissa ovat.

["Shooting Star": I recall composing this with a somewhat... problematic feeling. But I always draw inspiration from stars and space, always, and so the piece was completed nonetheless. The images relate to a shooting star, though primarily on a realistic level ("Meteor Rain" I and II). Mind you, the objects in the drawings are quite substantial chunks of rock.]

"Joululaulu" (273.)

Itse rakastan tätä sävellystä, inkkari-teemoista huolimatta. Piirrokset taas ovat Atari STe:llä piirettyjä joulukorttejani, joskus 90-luvulla kai. Viimeinen kuva esiintyi jo "Rauhan Laulussa".

["Christmas Song": I personally love this composition, despite the Native American-inspired themes. As for the drawings, they are Christmas cards I created on an Atari STe, sometime in the 90s, I suppose. The final image also appeared in "Song of Peace".]

"Taiteilijan elämää" (280.)

Kuvat liittyvät vain luonteensa puolesta sävellykseen; hienostuneet "Narri ja kaartilainen".

["An Artist's Life": The images relate to the composition only in terms of their character; the refined "The Jester and the Guardsman".]

"Mistä tulit sä..?" (288.)

Tämä kappale on yksi omista suosikeistani, vaikka siellä on yksi lyhyt, rytminen kökkö musiikissa. Kappale on aina innoittanut mielikuvitustani, siis tekstikin, joten kuvaa oli helppo lähteä kehittämään piirrokseksi.

["Where did you come from..?": This track is one of my personal favorites, even though there is one brief, rhythmically awkward moment in the music. The song, the lyrics included, has always sparked my imagination, so it was easy to develop the image into a drawing.]

"Huone" (298.)

"Huone" kertoo Savonlinnan Haka-alueen asunnostamme joskus 1980 -luvun alkupuolella kai, kun saimme isännöitsijältä luvan maalata ja rassata kämppää isännöitsijän laskuun. Piirrän tähän varmaankin pian uuden kuvan, koska tämä sisältää ihan liikaa perspektiivivirheitä (tai sitten en...). Mutta biisistä olen aina pitänyt, soolojenkin puolesta.

["A Room"): "Huone" is about an apartment we lived in, in the Haka area of ??Savonlinna, probably sometime in the early 1980s, back when the building manager gave us permission to paint and fix up the place at his expense. I’ll likely draw a new picture for this soon, as the current one has far too many perspective errors (or maybe I won’t...). But I’ve always liked the song, the solos, too.]

"Veljeni" (303.)

Kappaleen sävelsin 2007, käytyäni psykologin testissä, saadakseni diagnoosin mahdollisesta Asberger-oireyhtymän osuudesta omassa persoonassani. Puhdas sellainen en kuulemma ole, mutta sen spektriin kuuluvia piirteitä minulla testaajan mukaan on. Itse olen sen jo ottanut omakseni, omaan itseeni kuuluvaksi, ja nautin sen mahdollisista hyvistä ominaisuuksista tekemisissäni - eli olen sinut itseni kanssa - minun ei ole enää vuosiin tarvinnut etsiä itseäni. Mutta noihin aikoihin, kun sävelsin tämän, myllerrys oli suuri: tuntui, että "Enkös' minä sitten ole ollutkaan Minä? Olenko tulevaisuudessa jonkinlainen eri persoona, jonka tulee kokea maailma eri tavoin?" No, biisistä saa paremmin kuvan, miten mieleni myllersi.

["My Brother": I composed this piece in 2007, after undergoing a psychological evaluation to see if Asperger’s syndrome played a role in my personality. I was told I don’t have a 'pure' case of it, but according to the evaluator, I do possess traits that fall within that spectrum. I have since embraced this as an integral part of who I am, and I now enjoy the positive qualities it brings to my pursuits - in short, I am at peace with myself. It has been years since I last felt the need to 'find myself'. But back then, when I composed this, there was a great deal of inner turmoil: I wondered, "Does this mean I haven't truly been 'Me' all this time? Will I become a different kind of person in the future, someone who experiences the world in a completely different way?" Well, the song offers a better glimpse into the turmoil that was going on in my mind.]

"Yksinäisyydestä" (310.)

Teksti on Keijo Naskin kynästä ja se on vaikuttanut minuun paljon. Hän kuvaa yksinäisyyttä niin vahvassa persoonassa, että koen itse sen jopa jotenkin paholaisena, piruna, tms. Kuvan piirsin sen tunteen ohjaamana, kai noin 2024 paikkeilla, eli uusi piirros, mikä on jo aika harvinaista minulla; musiikki itse vie miltei kaiken aikani.

["On Loneliness": This text is by Keijo Naski, and it has had a profound impact on me. He portrays loneliness with such a strong, distinct character that I myself perceive it almost as a devil, a demon, or something of that sort. I drew the image - guided by that very feeling - sometime around 2024; it’s a recent piece, which is quite rare for me, as music itself consumes nearly all of my time.]

"Miettivät kalat" (316.)

Merja Ritalan teksti Savoon liittyen. Kunhan tuhersin ajankulukseni tällaisen pienen työn kappaleen kylkiäisiksi.

["The Thinking Fish": A text by Merja Ritala related to Savo. I just scribbled this little piece to pass the time, as an accompaniment to the main text.]

"Kuunkaari ja Valo" (318.)

Innostuin edellisen työn huumassa piirtämään tähänkin, Merja Ritalan tekstiin säveltämääni työhön, kuvaa, jossa peurakin juoksentelisi; enhän minä osaa elukoita piirtää..! Perkele! Vähän otti päähän. No, kuva on ilman peuraa, mutta onpahan edes kuva, joka syntyi tekstin pohjalta.

["Moon-arc and Light": Caught up in the excitement of my previous project, I decided to include an illustration for this piece, which I composed based on a text by Merja Ritala, featuring a deer running about. But, of course, I don’t know how to draw animals! Damn it! That really annoyed me. Well, the final image doesn't have a deer, but at least there is an illustration, one that was inspired by the text.]

"Revontulen verenpuna" (322.)

Merja Ritala kirjoitti muinaissuomalaiseen, tai Kalevala-ympäristöön sijoittuvan tekstin, ja minulla oli Sulkavan ja ehkä toisenkin Linnavuori-reissun innoittamana pari historialliseen aiheeseen liittyvää piirrosta ja olen ne liittänyt sävellykseenkin. Piirrokseni eivät ole kovin hyviä, mm. anatomisesti, mutta tilanteet ja informaatio ehkä korvaavat niiden puutteeita?

["Blood-Red Northern Lights": Merja Ritala wrote a text set in an ancient Finnish, or Kalevala-esque—milieu. Inspired by trips to the hillforts ('Linnavuoret') in Sulkava and elsewhere, I produced a couple of drawings based on historical themes, which I have also incorporated into the composition. My drawings aren't particularly good, anatomically speaking, for instance, but perhaps the scenarios and the information they convey make up for these shortcomings?]

Preludi / "Armeijat" (331.)

Luin Julius Caesarin kirjan "Gallian sota" ja se innoitti minua tekemään listaa Galli-heimoista ja niistä tuntemuksista, joita epätoivoiset ihmiset sotajoukoissa ehkä tunsivat. Alussa on Preludi (alkusoitto), jossa käytin - tai ainakin yritin käyttää - pentatonista asteikkoa sävelkulkujen liikeissä, myös syntsasoundeja mukana. Liekö enemmän Baltialaista, vai Arabialaista, nuo minun kulkuni..?

["Prelude / The Armies": I read Julius Caesar’s "The Gallic War", which inspired me to compile a list of Gallic tribes and reflect on the emotions that desperate people within these armies might have felt. The piece begins with a Prelude, (an overture), in which I employed (or at least attempted to employ) a pentatonic scale for the melodic movement, layered with synthesizer sounds. I wonder: do these musical passages lean more toward a Baltic style, or perhaps an Arabic one?]

"Mitä se nainen itkee?" (345.)

Merja Ritalan tekstiin säveltämäni työ vuodelta 2013. Bändiversio on mielestäni onnistuneempi, koska on nauhoitettu heti sävellyksen valmistuttua. Piirrokset ovat ehkä parin vuoden takaisia (2024?), nopeita sutaisujani taas.

["Why is that Woman Crying?": A piece I composed in 2013, based on a text by Merja Ritala. I think the band version is more successful, as it was recorded right after the composition was finished. The drawings are from a couple of years ago (2024?), just some quick sketches of mine.]

"Samanlainen, kuin muut" (354.)

Sävelsin tämän työn, kun suomalaiset paskapäät kivittivät 2015 maahamme linja-autoilla tulleita pakolaisia ja toimivat muutenkin täysin aivottomasti. Voisi sanoa, että nuo ovat niitä harvoja kertoja, kun olen hävennyt olla suomen kansalainen ja suomalainen. Kuva itsessään on siitä hetkestä, kun sävelsin pihallamme tätä työtä.

["Just like the Others": I composed this piece back in 2015, when some Finnish assholes threw stones at refugees arriving in our country by bus, acting in an utterly brainless manner. You could say that these were among the few times I’ve felt ashamed to be a Finnish citizen, to be Finnish. The photo itself was taken at the moment I was composing this piece in our yard.]

"Unen rajoilla" (362.)

Tämä sävellys on oma suosikkini, tuon numeroltaan edeltävän kera. Se johtuu nähdäkseni siitä, että näiden sävellysprosessilla oli jokin tavoite - se tavoite oli opetella soittamaan erittäin hidastempoista rytmiikkaa, lähinnä rummuilla, koska minulle siinä on jotain mystisen vaikeaa, siis sen tarkan rytmiikan ylläpitäminen. En tiedä, miksi, mutta nämä 2 sävelsin itseäni varten tuossa tarkoituksessa. Piiroksen tein äsken juuri (2026), mutta orig. luonnos voi olla vielä jossain paprujeni joukossa, jonka piirsin heti herättyäni; eli tämän kappaleen teksti on peräisin ihan oikeasta unestani. Piirros ei ole kovin onnistunut, mutta en ole turhan nirso, kun saan kuvan tähänkin biisiin.

["On the Threshold of Sleep": This composition is a personal favorite of mine, along with the one that precedes it in the sequence. I believe this is because the compositional process behind them had a specific goal: to learn how to play very slow-tempo rhythms, primarily on the drums, as I find maintaining that precise rhythm to be mystically difficult. I’m not sure why, but I composed these two for myself with that very purpose in mind. I just created the drawing (in 2026), though the original sketch, drawn the moment I woke up, might still be somewhere among my papers; in other words, the text for this piece comes from an actual dream I had. The drawing didn't turn out perfectly, but I’m not too fussy, at least I have an image to go with this track.]

"Ystäväni - kuka soittaa kelloja?" (370.)

Merja Ritalan tekstiin sävelletty työ. Se ei ole mikään ihan helppo soittaa - ainakin minulla oli sen kanssa hankaluuksia. Mutta muuten se on innoittava ja tarpeeksi rikas soinnutukseltaan, ym. Teksti elää värikkäänä. Nauhoitin tästä työstä jopa videon, mutta näköjään hävitin myös sen jossain välissä aika pian - kuva on siitä PC-kameran videosta napattu. Kappaleesta on useampi versio sivustollani, tämä on v. 4

["My Friend – Who is Ringing the Bells?": A piece composed to a text by Merja Ritala. It is not exactly easy to play, at least, I found it challenging. But otherwise, it is inspiring and features a sufficiently rich harmonic structure, among other qualities. The text comes across in a vivid way. I even recorded a video of this piece, but it seems I managed to lose that quite soon afterward, the image here is a still taken from that PC-camera video. There are several versions of the piece on my website; this is version no. 4.]

"Vanha mies" (372.)

Tapasin töissäni vanhan miehen, juttelimmekin jonkin verran ja tekstissäni olevat asiat ovat aika pitkälle puhdasta totta. Vain ihminen, joka sai miehen hymyilemään, en ollut minä, vaan työtoverini Heidi. Liitin ekan kuvan tähän aiheen sopivuuden takia, mutta olen sen piirtänyt Dostojevskin kirjan innoittamana, piirroksen nimihän on "Vanha mies (Dostojeskista)". Toka kuva on kännykkävideosta napattu, jonka vaimoni kuvasi. Siellä vilahtaa rakas koiramme Musca ja pari kissaammekin.

["Old Man": I met an old man through my work; we chatted a bit, and the details in my text are, for the most part, the absolute truth. However, the person who made him smile wasn't me, it was my colleague, Heidi. I included the first image because it fits the theme; I drew it, inspired by a book by Dostoevsky, in fact, the drawing is titled "Old Man (After Dostoevsky)". The second image is a still taken from a video my wife shot on her phone. You can catch a glimpse of our beloved dog, Musca, as well as a couple of our cats.]

"Joki, jolta silta puuttuu" (376.)

Mietin yleensä aina, töissäkin ollessani, sävellyksieni ratkaisuja ja ongelmia, ja voi olla, että lauloin tämänkin sävellyksen keskeneräisiä osuuksia Merja Ritalalle puhelimessa, kun olin töissäni. Kuva on Jukka-Pekka Piepposen kanssa työstämästämme Atari STe:n pelistä, Jussi ohjelmoi ja minä piirsin.

["A River Lacking a Bridge": I almost always, even while at work, think about the solutions and challenges within my compositions; it’s quite possible that I even sang some unfinished parts of this piece to Merja Ritala over the phone while I was on the job. The image is from an Atari STe game I developed with Jukka-Pekka Piepponen, Jussi handled the programming, and I did the graphics.]

"Sentimental Piece ('Musca')" (386.)

Rakas Musca-koiramme menehtyi 2022, ja sävellyksen omistin Muscan muistolle. Se nukkui jaloissani, kun sävelsin alkuosaa pianolla, ja oli jo poissa, kun sain työn päätökseen. Toivon, että se kuuluu musiikista, se ero...

[Our beloved dog Musca passed away in 2022, and I dedicated this composition to her memory. She used to sleep at my feet while I was composing the opening section on the piano, but she was already gone by the time I finished the work. I hope that this, that absence, can be heard in the music...]

Waltz no. 3, C (389.)

Olen liittänyt tämän valssin mukaan kappaleen evoluutiosta 3 erilaista vaihetta; tuo on siis kappaleen kehityksen prosessia, kuinka se muuttui lopulliseen asuunsa. Soivassa versiossa on sitten koko valmis nuottikuva.

[I have included three different stages of this waltz’s evolution; that is, the process of its development, showing how it transformed into its final form. The audio version, meanwhile, presents the complete, finished musical score.]

"Kumara mies" (390.)

Merja kysyi, enkö ole tähän ja seuraavaan vielä piirtänyt mitään, joten aloin funtsimaan, saanko näihin inspistä kehittymään. Ajattelin vanhaa ukkoa tähän, tällainen siitä kuitenkin tuli, ja ilmeisesti minua käsitin Merjan tekstissään tarkoittaneen, (koska olin vähän aikaisemmin taas narissut puhelimessa maailman epäoikeudenmukaisuutta hänelle), ja hän nappasi täkyn heti. Mutta sama luonne minulla on aina ollut, eikä se siitä mihinkään ole muuttunut, nuori, tai vanha. Tässä seison leipomokahvilan vastapäätä Savonlinnan Talvisalon korkeilla kallioilla, kumartaen samalla niiden jylhyyttä.

["The Stooped Man": Merja asked whether I had drawn anything yet for this one or the next, so I started pondering whether I could find some inspiration for them. I had an old man in mind, this is how it turned out, and it seems Merja was referring to me (since, just a little earlier, I had been grumbling to her on the phone about the injustices of the world), and she seized on that cue immediately. But I’ve always had this same temperament; it hasn’t changed a bit, whether I’m young or old. Here I stand, opposite a bakery-café, a top the high cliffs of Talvisalo in Savonlinna, bowing, in a sense, to them rugged grandeur.]

"Selkään kirjoitettu 'X' " (391.)

Teksti siis Merja Ritalan kynästä. Vaikea oli tähän keksiä mitään piirrettävää, kun aihe oli aika erityylinen, kuin mihin alan yleensä spontaanista piirtämään kuvaa. Ihmisiä ja eläimiä on minun hyvin vaikea piirtää, varsinkin elukoita.

["An 'X' Written on the Back": The text is by Merja Ritala. It was difficult to come up with something to illustrate here, as the subject matter was quite different from the type of content that usually inspires me to draw spontaneously. I find it very difficult to draw people and animals, especially animals.]

"Edes' seisoa en voi Agricolan" (398.)

Aika ison nipun sävelsin näitä Merja Ritalan tekstejä 2024 kesällä. Otin kansion ja klassisen kitarani usein tuohon pihan pressupaviljonkiimme, ehkä oli valkoviinilasikin edessäni joskus... aurinko paistoi, oli lämmin ja hyvä olla. Olisiko niitä noin 25 kpl - ihan siltä istumalta, kehittelin laululinjoja ja kitaraosuuksia siellä katoksessa... upea muisto! Ja itse olen aina pitänyt tästä pikku laulusta, se on kepeä ja helppo omaksua. Huumoriakin siinä on mukana hienosti. Kuvan piirsin äsken, en oikein keksinyt mitään hyvää aihetta, joten piirsin siihenkin huumoria, Merjan tekstin mukaisestikin hieman.

["I cannot Stand before Agricola": In the summer of 2024, I composed a good-sized batch of songs based on these texts by Merja Ritala. I would often take a folder and my classical guitar out to the tarp-covered pavilion in our yard, sometimes, perhaps, with a glass of white wine in front of me, too... the sun was shining, it was warm, and life was good. There must be about 25 of them - I developed the vocal lines and guitar parts right there in the shelter, all in one go... a wonderful memory! As for this particular little song, I’ve always been fond of it; it’s lighthearted and easy to pick up. It also features a lovely touch of humor. I just finished drawing the accompanying picture; I couldn’t quite come up with a specific subject, so I injected some humor into that as well, drawing a bit of inspiration from Merja’s text, too.]

"Unien paimen, osa II: Fredrik" (422.)

Merja Ritalan neliosoisen trilogian ensimmäinen osa. Kertoo Merjan esi-isästä Fredrik Huggista ja hänen kavereistaan pikkorötöstelyjen tiellä. Poliisin piirsin tuohon ja yritin muutkin henkilöt laittaa hieman epätavallisempiin asemiin kuvassa, vaikk'ei taitoni siihen ihan riitäkään. Mutta tarkoitus oli ihan hyvä.

["Shepherd of Dreams, Part II: Fredrik": The first installment of a four-part trilogy (sic) by Merja Ritala. It tells the story of Merja’s ancestor, Fredrik Hugg, and his friends as they embark on a path of petty mischief. I included a police officer, and I tried to place the other characters in somewhat more unusual poses, though my skills aren't quite up to the task! Still, the intention was good.]

"Unien paimen, osa II: Mistäs sais villalankaa?" (423.)

Merja Ritalan neliosoisen trilogian toinen osa. Kuva ei ihan onnistunut, kuten olisin toivonut, onhan teksti hyvin kaunista ja vahvaa, ja kaivoinkin tämän parikin kertaa roskiksesta, mutta lapseni sanojen pohjalta, lisäsin siihen lattialaattoja ja paljon alkuperäisestä puuttuneita asioita, joten nyt saa kelvata. Neulomisesta ja sen sellaisesta en tiedä mitään, joten en osannut piirtääkään niihin liittyviä asioita tähän. Ihmiset ja eläimet ovat erittäin vaikeita mielestäni piirtää. Malli auttaisi tässäkin vähän ainakin... Ai niin - tämä nainen, tai tyttö, oli edellisen laulun Fredrik Huggin tytär.

["The Shepherd of Dreams, Part II: Where can one get some Wool Yarn?": The second installment in Merja Ritala’s four-part trilogy (sic). The illustration didn’t turn out quite as I had hoped, the text itself is truly beautiful and powerful, and I even fished it out of the trash a couple of times; however, following some suggestions from my child, I added floor tiles and many other elements that were missing from the original version, so it will have to do. I know nothing about knitting or anything of the sort, so I couldn’t really include any related details. In my opinion, drawing people and animals is extremely difficult. Having a reference model would certainly help, at least a little... Oh, and one more thing: this woman, or girl, is the daughter of Fredrik Hugg, who appeared in the previous song.]

"Toveri Prokofiev" (428.)

Tämä Merja Ritalan tekstiin tehty kappale on omasta mielestäni saanut ihan liian vähän huomiota - vaikuttaneeko asiaan kappaleen nimi (venäläinen), vai mikä lie, mutta piirsin jo senkin takia siihen nopean tuherroksen, että saan sitä esille enemmän.

["Comrade Prokofiev": In my opinion, this track—based on a text by Merja Ritala—has received far too little attention. Perhaps the title (which sounds Russian) is a factor, or maybe something else is at play; regardless, I decided to create a quick sketch for it, if only to help bring it a bit more into the spotlight.]

"Varo tupakoivaa lintua" (431.)

Merja Ritalan sanoihin, haikuihin ja tankoihin, säveltämäni työ. Soiva versio on bändisoittimien kera. 2 muutakin akustista versiota kappaleesta on. Sutaisin tuohon minun näkemykseni linnusta, kun en elukoita osaa piirtää.

["Beware the Smoking Bird": A piece I composed based on the lyrics, haikus, and tankas by Merja Ritala. The version presented here features a full band. There are also two other acoustic versions of the song. I also dashed off my own take on the bird-though, truth be told, I’m not exactly great at drawing animals.]

"Ne muurilamput, valonkantajat, osa I: Haukankouluttaja" (432.)

Merjan erään toisen trilogian ensimmäinen osa. Piirros on aika tökerö... en oikein tiedä, pitäisikö minun käyttää oikeaa mallia, vai piirtää vain päästäni, jolloin mittasuhteet ja anatomia jäävät varmasti vääränlaisiksi. Mallista piirtäessä (esim. minusta itsestäni kännykällä kuvattuna, kädet, asennot, jne.), yksityiskohdat tulevat paljon realistisemmiksi, mutta kumpi on enemmän taidetta? Enpä tuota tietäne..! Kappale on aika isotöinen, mutta ei ole oikein kai auennut kuulijoille. Ehkä ymmärrän sen puolenkin, ehkä...

["The Wall Lamps, Bearers of Light, Part I: The Hawk Trainer": The first installment of another trilogy of mine. The drawing is rather crude... I’m not really sure whether I should use a proper reference or just draw from my imagination, though, in that case, the proportions and anatomy are bound to end up wrong. When I draw from a reference (for instance, using photos of myself taken with my phone, hands, poses, and so on), the details turn out much more realistic; but which approach constitutes 'more' art? Hard to say, really! The piece is quite labor-intensive, though it doesn't seem to have really resonated with the audience. Perhaps I can understand that perspective too, maybe...]

"Quotation" (439.)

Nämä peräkkäiset työt (439.-440.) ovat käytännössä minun ensimmäiset sävellykseni, ja papereista huomaa, miten ihminen, joka ei tiedä vielä yhtään mitään musiikista, yrittää edes jollain systeemillä saada merkattua ylös luomaansa musiikillista ideaa. Käytännössähän kyse on ihan puhtaasta tabulatuurikirjoituksesta. Soivassa versiossa olen tietysti soinnuttanut nuoruuden melodiaani eri tavoin ja tutkinut, onko siinä yhtään mitään ideaa. Mutta melodian olen saanut noista, ehkä 1975 piirtämistäni koukeroista.

[These consecutive works (439.–440.) are, in effect, my very first compositions; the papers reveal how someone who knew absolutely nothing about music at the time attempted - using some sort of system - to jot down a musical idea he had conceived. In practice, it amounts to pure tablature notation. For the version that is actually performed, I have, of course, applied different chords to this youthful melody and explored whether there is any real substance to it. However, the melody itself is derived from those scribbles I made, perhaps back in 1975.]

"Treacherous Runaway Chase" (440.)

Nämä peräkkäiset työt (439.-440.) ovat, kuten edellä mainitsin, käytännössä minun ensimmäiset sävellykseni. Tabulatuurikirjoitukseksihan tuota voi jo sanoa, idea on ihan sama. Soivassa versiossa olen luonnollisestikin soinnuttanut ja kokeillut useampiakin sointulinjoja ja tonaalisia tehoja, ja tutkinut, kestääkö melodia millä tasolla sellaisia ja löytyykö jotain uusia yllätyksiä. Minähän olen nyt 66 -vuotias ja nuo melodiat on tuhertanut 14 -vuotias, eri lähtökuopissa oleva ihminen. Mielenkiintoistakin mielestäni..!

[These consecutive works (439.–440.) are, as I mentioned earlier, effectively my very first compositions. One could even call the notation a form of tablature; the concept is essentially the same. In the version intended for performance, I have - naturally - added harmonies, experimenting with various chord progressions and tonal effects to see how well the melody holds up and whether any new, surprising elements emerge. I am now 66 years old, yet these melodies were scribbled down by a 14-year-old a person starting from a completely different point in life. I find that quite interesting!]

"Tiukkaan napitettu pappi" (443.)

Tämä sävellys pyöri keskeneräisinä, erilaisina yritelminä vuosia paprujeni joukossa ja alkoi aina ottamaan päähän, kun törmäsin siihen plärätessäni niitä; päätin, että johan on helvetti jos en yhtä tekstiä saa sävellettyä. Teksti on siis Merja Ritalan ja pohjaa kuulemma aika todellisiin tapahtumiin junassa, ilmeisesti kuitenkin taiteilijan vapaudella. Sävelsin tämän sekä bändivehkeille, että pianolauluksi. Kuvaan piirsin katolisen papin, koska heillä on jänniä nuo hatut, ja olen katsellut tiuhaan "Isä Camillo" -filmejä.

["The Tightly Buttoned-up Priest": This composition sat among my papers for years as a collection of unfinished, varied attempts. It always used to annoy me whenever I stumbled across it while leafing through my notes, so I decided, dammit, that I was surely capable of setting at least one text to music. The lyrics are by Merja Ritala and are reportedly based on actual events that took place on a train, though, presumably, with some artistic license. I arranged this piece both for a full band and as a piano/vocal version. For the illustration, I drew a Catholic priest; they have such interesting hats, and I’ve been watching the "Don Camillo" films quite a lot lately.]

"Filosofiaa?" (445.)

Viime vuonna, 2025, minulle tuli suunnaton ikävä ja kaipaus, soittaa ja säveltää musiikkia rockbändille ja -soittimille... No, 8 kappaletta ainakin voisi asettaa tuohon kategoriaan siitä lähtien. Sanat ovat aina minulle se paskin osuus - jos en puutu epäkohtiin, - tai kuten nuorempana, kirjoittanut rakkaudesta - niin ei minulla ole kenellekään mitään sanottavaa... Musiikilla minä voin kertoa paljonkin asioita, mutta... jokainen eläköön elämäänsä, kuten parhaaksi näkee. Runollisesti en osaa kirjoittaa, sillä olen myös lukenut koko ikäni tieteellistä ja asiatekstiä, en runoja. Ehkä niillä on yhteys toisiinsa, siis syillä. Kuitenkin - sain raavittua kasaan nuo sanat, ja loppujen lopuksi tunsin suurtakin tyytyväisyyttä, koska niiden kautta sain sävellettyä kappaleeseen hienoja melodisia ja rakenteellisia oivalluksia ja olen oikein tyytyväinen työhöni. Ainoa vituttava asia oli, että joku oli peukuttanut YouTubessa kappaletta, mutta ALASPÄIN. Miksi? Miksi ei voinut vain jättää kommentoimatta biisiä, jos siitä ei pitänyt? Vai olisiko sitten joku sanojen rakastaja närkästynyt tekstistäni roskana ja päätynyt tuohon valintaan? En tietäne koskaan. No kuitenkin, tuo kuva liittyy keskiaikaiseen maailmankuvaan ja se on minulle tuttu ihan pikkulapsesta asti. "Pikku-Jättiläinen" oli kirja, jota pläräsin hyvin tiuhaan ja kirjoitin tekstin ulkomuististani kappaleeseen ja kävin vasta sitten etsimässä kuvan ja tekstin a.o. kirjasta, että muistinko oikein. Siitä siis kuva.

["Philosophy?": Last year, in 2025, I felt an immense longing, a deep desire, to write and compose music for a rock band and rock instrumentation... Well, since then, at least 8 tracks could be placed in that category. For me, the lyrics are always the absolute worst part - if I’m not addressing social grievances - or, as I did when I was younger, writing about love - then I really have nothing to say to anyone... Through music, I can express a great deal, but... well, everyone should live their life as they see fit. I don’t know how to write poetically; I’ve spent my whole life reading scientific and factual texts, not poetry. Perhaps there’s a connection there, in the underlying reasons, that is. Regardless, I managed to scrape the lyrics together, and in the end, I felt a great sense of satisfaction, because they allowed me to incorporate some excellent melodic and structural ideas into the composition, and I’m truly pleased with my work. The only annoying thing was that someone on YouTube gave the track a 'thumbs down'. Why? Why couldn't they have just left it alone if they didn't like it? Or perhaps some poetry enthusiast took offense at my lyrics, deemed them trash, and decided to react that way? I’ll never know. Anyway, that image relates to a medieval worldview, something I’ve been familiar with since I was a very small child. "Pikku-Jättiläinen" (A Little Giant) was a book I leafed through very frequently; I wrote the text for the passage from memory, and only afterwards did I look up the image and text in the book in question to see if I had remembered correctly. Hence the image.]

"Hyvät ja Pahat" (448.)

Tämä kappale on syntynyt todellisesta tapahtumasta, vuosia sitten. Kuvaa en osannut piirtää mittasuhteisiin ja yritin lisätä sinne enemmänkin porukkaa, mutta mittasuhteet olivat päin hemmettiä niissäkin. Hankalaahan se on, kun ei anatomia ole hallussa piirtämistä yritettäessä. Ikävä niin.

["The Good and the Bad": This piece was inspired by a real-life event from years ago. I couldn't get the proportions right in the drawing, and I even tried to add more people to the scene, but the proportions were completely messed up there, too. It’s tough when you don’t have a handle on anatomy while trying to draw. A real shame, that.]

"Raskas tango" (451.)

Tästä kappaleesta en osaa oikein sanoa paljoakaan, paitsi, että aihe saa minun teksti- ja musiikillisen kynäni elämään runsaammin, kuin tavanomaiset elämän asiat. Piirsin äsken (2026) tähän aika kehnon piirroksen, mutta liitin silti sen tämän kappaleen oheen.

["Heavy Tango": I can’t really say much about this piece, other than the fact that the subject matter inspires my creative pen, both in terms of lyrics and music, far more than the usual, everyday aspects of life. I just made a rather poor drawing for it (in 2026), but I’ve included it here alongside the piece anyway.]

"Kultaiset kengät" (452.)

Tämä kappale on mielestäni yksi kauneimmista ja onnistuneimmista yhteisistä töistämme Merja Ritalan kanssa. Merjan teksti on hyvin kaunista ja tunteellista... Kaunista...

["The Golden Shoes": In my opinion, this song is one of the most beautiful and successful collaborations I’ve done with Merja Ritala. Merja’s lyrics are truly beautiful and full of emotion... Beautiful...]

"Syylä" (456.)

Tämä on minun mittapuullani hyvin laaja sävellys, siinä on vaikka mitä; käyrätovien aloitus pianon kera, rauhallista pianolaulua, raskaampaa bändiosuutta, klassisen ja sähkökitarasoolon kaunis osuus, ja lopuksi 3-ääninen, pieni kuoro-osa plus jälleen kahden käyrätorven + pianon lopetus. Lauluhan kertoo Donald Trumpin typeryydestä ja ahneudesta. Piirsin hänet alkutekstiin viitaten kiikkumaan pikkutyttönä.

["Wart": By my standards, this is a very expansive composition, it contains all sorts of things; an opening with French horns and piano, a tranquil piano-led vocal section, a heavier band segment, a beautiful passage featuring both classical and electric guitar solos, and finally, a short three-part choral section, concluding once again with two French horns and piano. The song itself deals with the stupidity and greed of Donald Trump. Drawing inspiration from the opening lyrics, I depicted him as a little girl on a swing.]

--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---